keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Aurinkoa yrteille

Basilika on minun ykkösyrtti! Sitä pitää aina olla tuoreena, kesät talvet. Meidän edellisessä asunnossa oli täydelliset yrtti-ikkunat. Pienet syvennykset ikkunalla, niitä yrtit rakastivat. Ja aurinko paistoi pitkin päivää ikkunalle. Olemme asuneet kohta parisen vuotta nykyisessä kodissamme ja tämä on hyvin paljon pimeämpi kun entinen koti. Yrtit eivät kasva keittiössä yhtä hyvin kun ennen. Mutta täällä onkin oma pieni piha jossa yrtit kukoistaa kesäaikaan. Nyt kuitenkin talvisaikaan on kehnot yrttivalot ja mietinkin että kasvaakohan yrtit paremmin jos juuretkin saa valoa?! Kekkasin siirtää basilikan pieneen tölkkiin. Pari päivää vasta olen "tölkittänyt" basilikaa mutta ihan terhakkaassa kunnossa se on edelleenkin. Minusta on muutenkin kiva laittaa yrtit aina johonkin kuppiin tahi kulhoon ettei ne yksinään omassa mustassa ruukussa keiku pöydällä. 

Huomaattehan taustalla tapettiviidakon?! Meidän keittiö on hurjan pimeä, on varjoisalla puolella ja yläkerran parveke varjostaa keittiön ikkunaa. Olenkin suunnitellut että ottaisin tapiseeraukset pois ja maalaisimme keittiön seinän pirteän turkoosiksi. Jospa se toisi lisää valoa ja avaruutta suht ahtaaseen keittiökopperoon. 

Valoa kohti! Ihanaa että päivät ovat pidempiä ja AURINKO paistaa!

tiistai 26. helmikuuta 2013

LivBox ja joulu ainainen

Tilasin joulukuussa ensimmäisen Livboxin. Olin bongannut Nekun blogista ruotsalaisten Glossyboxin ja harmittelin kun eivät toimittaneet Suomeen paketteja. Ilokseni loppuvuonna tämäkin palvelu lanseerattiin Suomeen, kiitos tiimille tästä ihanasta palvelusta. Joka kuu on uusi joulu kun odottelee LivBoxin saapumista. Äsken kävin jatkamassa tilaamista ja nyt on kesään asti turvattu joulun tuleminen.

LivBoxin avulla pääsee kivasti tutustumaan uusiin tuotteisiin, ei tarvitse heti ostaa uutta isoa putelia. Rakastan silkkipaperia ja muutenkin ihania paketteja. LivBoxia on aina ihana avata, katsokaa vaikka näitä yksityiskohtia:

maanantai 25. helmikuuta 2013

Lehti vai kirja vai molemmat?

Lehdet ovat kuuluneet elämääni jo hyvin monen vuoden ajan. Rakastan naistenlehtiä, sisustuslehtiä, lifestylelehtiä... Ilokseni viime syksynä bongasin ihan uuden konseptin: magazine + book = MOOK. Eli lehden ja kirjan "yhdistelmä". Katso täältä googlehaun kuvia aiheesta.

Anu Harkki & co ehti Suomessa ensimmäisenä vallata tätä alaa ja julkaisi ihanan Kotoliving-lehden. Ulkomaisista lehdistä olen päässyt tutustumaan The Simple Thingsiin & kuvasta puuttuva Flow Magazine.

Nämä lehdet inspiroivat ja saavat aikaan wau-huudahduksia vähän väliä. Lehdet on taitettu hienosti, paperi on laadukasta ja niitä haluaa säilyttää. Lehdistä löytyy hyvää materiaalia askarteluihin, origami-töihin ja vaikka mihin. Voi esim. pikkutauluja tehdä, niin on laadukkaat grafiikat lehdissä.

Nyt kun on vain aikaa sohvailla niin nämäkin lehdet saavat kyytiä. Insipiroidun ja suunnittelen että mitä kaikkea kivaa voisin toteuttaa tästä sohvalta käsin ja mitä kaikkea voin puuhastella sitten kun pääsen taas paremmin liikkumaan. Kotonahan minultakin löytyy yhtä sun toista askartelu, ompelu, helmityö yms roipetta ja KAIKKI on hujan hajan kohta 2 vuotta sitten tapahtuneen muuton jäljiltä. Kovasti on ollut tarkoitus laittaa oma ompelu/askartelu-nurkkaus mutta jahkailuvaiheeseen on jäänyt. Ehkäpä sitten kun pääsee liikkumaan paremmin niin toteutan tuon nurkkauksen.


Poimintoja hiihtolomalta


Tulipahan lomailtua! Loman luonne muuttui perjantaina. Kävi köpelösti kun satutin molemmat jalkani, vasemman jalan jalkapöytä murtui ja oikea jalka tärähti samassa hässäkässä muuten vaan pahasti. Tuli siis stoppi asioihin joksikin aikaa. Sairaslomaa 3 viikkoa! Toivottavasti jalat paranevat pian.

Mutta mennääs nyt ajassa takasin ja rustaan tähän lomaviikon kuulumiset. Olin muuten jopa kirjoittamassa postausta torstaina ja painamassa LÄHETÄ-nappulaa kunnes tapahtui se legendaarisin juttu: KAIKKI HÄVISI. En vielä tuota Pin It-nappulaa osaa hallita kunnolla ja sitä olin säätämässä ja onnistuin poistamaan yhdellä Enterillä koko postauksen kuvineen kaikkineen (vaikka olin tallentanut bloggerissa koko ajan). Tarkoitus oli kirjoittaa mm. Salutorget kahvittelusta, mutta sisällytetään se nyt sitten tähän hiihtolomapostaukseen. Ja muistimpa taas että kannattaa kirjoittaa muualle ensin ja siirtää sitten teksti ja kuvat erikseen yhdellä kertaa bloggeriin.  

Loma aloitettiin kotimaisemissa jääkävelyllä ja metsäretkeilyllä. Vuosaari on niin ihana kun luonto on lähellä. Lähdimme Aurinkolahden rannasta pienelle jääkävelylle, mutta koska meikäläinen hieman jännittää jäällä kävelyä niin piti mennä heti rantaa pitkin Uutelaan metsiin. Oli kiva ilma, ei kylmä ja muutenkin oli raikasta ja ihanaa kun loma alkoi. 

Aurinkolahti talvella 2013

 Uutela <3

Kävimme myös laskettelemassa Kouvolan Mielakassa. Aurinko alkoi paistaa samana hetkenä kun istumme hiihtohissiin, vau!

Kävelykatu Kouvolan keskustassa oli hyvin hiljainen arki-iltana.

Aurinko paistoi ja rinteet olivat hyvässä kunnossa.

Seuraavina päivinä palasimmekin takaisin kotiin ja tässä kuvia Salutorget aamiaisesta, ihana paikka! Olin kirjoittanut pitkät pätkät Salutorgetista, vähän sen historiaakin yms mutta nyt saattekin vain ihailla paikkaa muutaman kuvan kera. En jaksa muistella ”hienoja” kirjoituksiani uudelleen, hih. 


Ihana aamiainen valoisassa Salutorgetissa, slurpsis!


Salutorgetin ulko-oven yksi upeista koristeista

Loppuviikko menikin sitten kehnommissa merkeissä. Kompastuin kellarin rappusissa kyläillessäni siskoni luona ja siitä seurauksena murtunut jalkapöytä! Huh, sitä kipua… Ja vieraspaikkakuntalaisen vierailua terveyskeskukseen. Noh, pääsin röntgeniin ja murtuma todettiin. En saanut keppejä, on kuulemma hyvä ”rasittaa” jalkaa astumalla normaalisti ja pitäisi käyttää kovia kenkiä, esim. Puukenkiä. Nyt sitten seuraavat päivät ja viikot kuluvat kotisohvalla. On aikaa katsoa telkkaria, lukea blogeja, kutoa, virkata, lukea kirjoja, lehtiä, haaveilla… Onneksi lapsukainen ja mies jaksaa ahkerasti passata minua, iso kiitos perheelle avusta!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Vuosituhannen kirppislöytö


Rakastan kirpputoreja. Muistelen lämmöllä kuinka jo ala-aste ikäisenä fillaroin torille lauantai-aamuisin parhaan ystäväni kanssa tarakka täynnä tavaraa. Mummot myivät vihanneksia, perunaa, marjoja yms ja minä raukka mm. kiiltokuva-kokoelmani jota olen monta kertaa ikävöinyt.

Kirppiksillä kierrellessä minulla on aina mielessä jokin toivelista. Aina on jotain pientä mielessä mitä olisi kiva löytää. Yleensä toiveeni ovat ennemmin tai myöhemmin toteutuneet.

En muista mistä ja koska olen saanut ajatukseni päähän, mutta olen AINA halunut löytää itselleni vanhan kaupoissa banaanien ripustukseen käytettävän "Chiquita-banaanikoukun". Se on ollut päähän pinttymä ja olen uskonut ja toivonut että kyllä se koukku vielä jostain nurkan takaa luokseni tulee. Olen ajatellut tehdä koukusta naulakon tai vastaavan. Sellaisen arkiesineen jota on kiva käyttää ja katsella. Chiquitan logo on hieno, hyvät värit ja kiva Chiquita-tyttönen. Koukuissa on aikasemmin riippunut banaaneja niin minä mielelläni keksisin jotain muuta käyttöä sille. Muutenkin on kiva keksiä uusia käyttötapoja esineille, vaatteille yms. Ei kynttilänjalkana tarvitse aina olla kynttilänjalka vaan voi keksiä jonkun ihan muun esineen kynttilänjalaksi.

Välillä olen kysellyt vanhoista lopetetuista kyläkaupoista josko heillä olisi moisia koukkuja myytävänä, mutta luu on jäänyt aina käteen. Kerran bongasin Hakaniemen hallista perunan myyjältä kuluneita koukkuja. Myyjätär ei suostunut niitä myymään. Moni muukin oli kuulema käynyt niitä välillä kyselemässä. Välillä olen googlaillut tai huuto.netistä niitä etsinyt.

Mistään ei ole koukkuja löytynyt kunnes eräänä lauantaina pari viikkoa sitten SE TAPAHTUI. Olin Vantaalla Lanttilan Perhekirpputorilla kurvaamassa uutta pöytäriviä kohti kun silmiini osui BANAANIKOUKKU. Ei voi olla totta, ajattelin. Ryntäsin koukkuun kiinni ja huomasin että se ei ole myytävänä. Koukussa ei ollut hintalappua ja siinä roikkui iso peili. Koukku oli selkeästi rekvisiittaa. Mietin kuumeisesti, että miten saisin ostettua koukun. Ajattelin että jätän kassalle viestin että haluaisin ostaa koukun. Sitten huomasin että pöydässä oli lapulle kirjoitettu myynti-ilmoitus kirjahyllystä ja siinä oli myyjän puhelinnumero.  Tartuin täpinöissäni kännykkään ja soitin myyjälle. Kerroin ystävällisesti asiani ja myyjä totesi että totta tosiaan hänellä on siellä myynnissä roipetta ja koukku ei ole myytävänä. Kerroin tarinani koukun metsästyksestä ja myyjä hieman heltyi ja sanoi että jos saan peilin roikkumaan ilman koukkua niin voisin saada ostettua banaanikoukun. Väänsin hieman pöydästä löytyvää rautalankaa (kuin Ihmemies konsanaan) ja sain kuin sainkin peilin siihen kiinni. Pari pientä mutkaa piti vielä selvittää että sain maksettua tuotteen kun siinä ei ollut hintalappua. Ihana kassaneiti myi minulle banaanikoukun kun hoidimme kännykän avulla hinnoittelun. Aivan mahtavan joustavaa palvelua!

Ette arvaa kuinka hyvä fiilis mulla oli kun kävelin kirppikseltä kotiin hyväkuntoinen Chiquita-banaanikoukku kourassa! Sille löytyi heti hyvä paikka. Ala-kerran aamuvessan nurkka. Ripustan siihen aina kellon sormuksineen. Eli koukku pääsi arkiseen hyötykäyttöön. Aina kun näen koukun nousee hymy huulille, ihanaa!


Vuosien etsimisen jälkeen se on nyt tässä:










Koukku: Chiquita Kello: Mondaine

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Hiljaista on ollut

Eipä ole täällä blogissa tapahtunut mitään sitten viime syksyn. Olen ollut laiskana ja saamattomana. Luen päivittäin toisten blogeja ja ihmettelen miten he ehtivät niitä päivittää. Ihailen toinen toistaan mahtavampia kuva ja kynnys nousee. En ole ammattikuvaaja ja amatöörinäkin varsinainen tavis. Haluaisin kuitenkin jakaa kanssanne ihania tunnelmia kuvien kera. Ja toki myös jotain ajatuksiakin siinä samalla jakaa.

Yritän taas ottaa itseäni niskasta kiinni, koska mahtavia asioita on varastossa julkaisua varten. Ehkäpä teen ensin jonkun arkistopostauksen jossa kerron kaiken kivasta mitä en ole saanut aikaseksi ajallaan kertoa. Ja yritän, yritän, yritän olla aktiivisempi. Haluan oppia paremmaksi kuvaajaksi ja tämä blogin muokkailukin on hyvää aivojumppaa. Nyt ulkoasu on ihan liian plättänä ja yritän senkin saada paremmalle tolalle.

Tästä on hyvä aloittaa!

Ps. Sainpas kirjoitettua edes yhden lyhykäisen postauksen, jes! Vielä kun etsisi kameran piuhan ja siirtelisi kuvia blogia varten...

Yksi jymypostaus on sitten tehtävä heti ensimmäisenä. Sen nimeksi tulee Vuosituhannen kirppislöytö. Ja sitä odotellessa vilkaiskaa tätä sitruunavettä, nami nami että oli hyvää tuon ihanan salaatin kanssa.