sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ihana joulu oli, nyt kohti uutta vuotta

Perheen ja sukulaisten seurassa vietetty joulu suhahti taas vauhdilla ohi. Sitä innolla odotti, teki omat valmistelut ja fiilisteli. Nyt joulun jälkeen on taas hieman tyhjä olo. Minusta joulu on ihan paras juhla, se tunnelma, ne tuoksut! Minun joulu on muuten stressitön, en ole esim. IKINÄ tehnyt laatikoita. Tai paljon muutakaan jouluruokaa. Rosolli ja aamun riisipuuro taitavat olla ainoat mitkä minun kätösistä ovat lähteneet. Mies paistaa aina kinkun (olen kasvissyöjä niin minä en siihen puuhaan muutenkaan ryhtyisi). 

Minusta jokaisen pitää tehdä omanlainen joulu eikä joidenkin muiden odotusten mukainen, sellainen missä pitää selkä vääränä itse tehdä kaikki - alusta loppuun saakka. Ellei sitten ole aikaa tehdä tuota kaikkea, ilman itkua ja hammastenkiristelyä :) 

Nyt kun joulusta on "päästy" eroon niin seuraavaksi päästäänkin juhlimaan uutta vuotta! Perinteisesti olemme kokoontuneet rakkaiden ystävien kanssa jompien kumpien koteihin, mutta tänä vuonna tehdään poikkeus kun lapsukainen halusi viettää joulun Stadissa. Mennään syömään keskustaan ja toivon että ei jouduta rakettien uhreiksi. Mielelläni vietän uuden vuoden aina sisätiloissa kun rakettihässäkät tuntuu vuosi vuodelta menevän hullummaksi. 



Lenkin varrella kännykällä napattu (kuten muutkin tämän postauksen huippuotokset) kuva. 

Vuosaaren Golfkenttä täydessä talvikunnossa, taisi joku siellä kävelläkin. En katsonut tarkemmin, että oliko mailat mukana. Tuo paikka on muuten maaginen, se kenttä aina yllättää vaikka tietää sen olemassaolon. On ihan hassua tupsahtaa yhtäkkiä keskelle golf-kenttää. Ensimmäisinä kertoina tuolla pyöräillessäni ajauiduinkin vahingossa keskelle kenttää. Tuli kiire pakittaa pois keskeltä peliä.

Alla muutama muisto jouluaatolta: suklaata ja hetki sitten pakastimesta otettu vihta. Joulusaunassa pitää aina olla "tuore" vihta. Tämä vihta tosin ei ollut ihan täydellinen. Siinä oli outo sivutuoksu, ei vihtamainen....


Ja viimeisenä joulumuistona yksi kuusen alta löytynyt lahja: Egotripin Aina matkalla jonnekin. Ilkka Mattilan kirja. Olen nyt kahlannut sitä puoleenväliin, kiva kirja! Tykkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti